Ohjaaminen ja valmentaminen

Ohjaajaa voidaan rinnastaa johtajaan tai valmentajaan. Olin kuuntelemassa Jeffrey Thompsonin luentoa jokin aika sitten ja hän toi esille, että johtajan tehtävänä on auttaa muita toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla. Samoin ohjaajan tehtävänä ei ole korostaa omaa asiantuntijuuttaan vaan auttaa ja tukea ohjattavaa löytämään keinot oppia ja kehittyä.

Ohjatessaan ohjaaja antaa ohjattavalleen aikaa, huomiota ja kunnioitusta. Tavoitteena on auttaa ohjattavaa, että tämä löytää omat mahdollisuudet ja vahvuudet, joita hän voi hyödyntää oppimisessaan. Ohjaajan tärkein tehtävä on kuunnella ja kuulla ohjattavaa. Ohjaus
on nimenomaan vuorovaikutteista toimintaa, missä ohjattavalla on paras tieto itsestään, kyvyistään ja tarpeistaan.

Opetuksen voidaan nähdä olevan ohjausta ja sitä vastoin ohjauksen pedagogista toimintaa. Ohjauksellisessa opetuksessa sekä pedagogisessa ohjauksessa painotus on oppijan näkökulmassa.

Valmentamisen tavoitteena on auttaa valmennettavaa tunnistamaan ja saavuttamaan omia tavoitteitaan. Valmentaja toimii innostaja, sparraaja ja sytyttäjä oppimisprosessissa. Hän on tukija, rohkaisija, kysymysten esittäjä, kuuntelija, uusien mahdollisuuksien avaaja ja uskottu. Sen avulla pystytään näkemään uusia mahdollisuuksia, asettamaan vaativia ja innostavia tavoitteita sekä toimimaan niiden saavuttamiseksi.

Toisaalta mikäli ajatellaan johtamisen ja ohjaamisen olevan samankaltaista toimintaa, kuinka pitkälle niiden rinnastamisessa voidaan mennä? Jos ajatellaan, että mikäli työntekijät eivät hoida tehtäviään, eivät ole motivoituneita, eivät toimi työpaikan hyväksi tai työilmapiiri on tulehtunut, on kyseessä aina johtamisongelma. Onko siis aina kyseessä ohjausongelma, mikäli opiskelijat eivät opi, opiskelijoiden motivaatio on huono, opiskelija on selvästi väärällä alalla tai opiskeluilmapiiri on huono? Missä kulkee raja ohjaajan vastuun ja opiskelijoiden vastuun kohdalla?

Ajatusten pohjana mm.
Kupias, P. 2007. Kouluttajana kehittyminen. Helsinki : Palmenia.
Onnismaa, J. 2007. Ohjaus- ja neuvnota työ : aikaa huomiota ja kunnioitusta. Helsinki: Gaudeamus.

2 vastausta artikkeliin “Ohjaaminen ja valmentaminen

  1. Coachaus on tämän päivän muotisana. Mutta onko aina ja joka tilanteessa hyvä puhua valmentamisesta vai pitäisikö joissain tapauksissa ja tilanteissa pitäytyä perinteisesti opettamisessa?

  2. Itse olen käynyt TAMKin Y-Kampuksen valmentajavalmennuksen ja sieltä tarttui hyvin samanlaisia ajatuksia. Olin silloin ymmärtävinäni, että aihe on sinänsä usein väärinymmärretty; moni mieltää valmentamisen opetustavaksi, jossa opiskelijat yksinomaan opettavat toisiaan ja opettaja ”katsoo päältä”. Opettajan palaute voi tällä toimintamallilla jäädä vaillinaiseksi ja tulla liian myöhään. Itse ajattelen niin, että parhaimmillaan valmentaminen on ”viereltä johtamista” ja tapahtuu samassa tahdissa opiskelijan ongelmanratkaisun kautta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *